Pomelosalaatti Yam som o

Kaukokaipuu iski hetkellisesti, kun aamulla kävin kuvaamassa kaunista kuuraista maisemaa. Lähes 10 vuotta sitten Bangkokissa söin ensimmäisen kerran pomelosalaattia, sen jälkeen etsin joka reissullani paikkaa josta sitä saisi. Muutamia kertoja olen sellaisen paikan löytänyt, mutta aika harvassa paikassa sitä Thaimaassakin saa.
Pomelo on hiukan greippiä muistuttava sitrushedelmä, mutta maultaan makeampi eikä niin kitkerä ja kirpeä kuin greippi. Pomelossa on paksukuori ja hedelmälihan päällä paksu ja sitkeä nahka, joka pitää poistaa. Pomelo on ihanaa ihan sellaisenaan, mutta taivaallista näin salaatin muodossa. Jotkut lisäävät pomelosalaattiin katkarapuja tai kanaa, mutta itse pidän siitä näin. Sen kuuluu olla todella tulista, mutta tulisuutta on toki helppo säädellä vähentämällä chilin määrää tai valitsemalla miedompia chilejä.


POMELOSALAATTI

1 Pomelo
pieni punasipuli tai makea sipuli
1 chili
Tuoretta korianteria

Kastike:
2 rkl kalakastiketta
3 rkl limenmehua
2 rkl palmusokeria tai intiaanisokeria
ripaus suolaa
1 rkl siirappia
Kuivattua chiliä tai itsekäytin tuoretta murskattua chiliä maun mukaan
1 iso valkosipulinkynsi ihan pieneksi hakattuna


Kuori pomelo ja poista "nahka" siivuista. Pieni palat mieleisesi kokoisiksi suupaloiksi. Viipaloi sipuli ja chili. Sekoita kastikkeen aineet ja laita pomelon ja sipulin palat kulhoon. Ripottele päälle chilit sekä pienennettyä korianteria. Kaada kastike päälle ja nauti.

Tätä syödessä tulee hiki, niin tulista tämä on. Mutta aah, niin hyvää!!!!

Ps. sopii loistavasti myös keventäjille :)

Possunniskaa, uuniperunaa ja pikkelöityä kaalia

Lomalla on kiva syödä myös ruokia joita ei aina arkena ehdi tehdä pitkän kypsymisajan vuoksi. Uuniperunat ovat aina yhtä suosittu herku meillä ja kastikkeeksi riittää pelkkä smetana, jossa seassa on valkosipulia ja ripaus suolaa. Possun niskasta leikkasin pihvejä, jotka maustoin kevyesti suolalla ja ruskistin nopeasti pannulla. Laitoin sitten pihvit uuniin kypsymään uuniperunoiden kanssa. On muuten todella ihanaa, että possunniskaa eli siis kasleria saa maustamattomana ja hiukan isompanakin palana kaupasta. Olen sen jo aiemminkin sanonut, mutta sanon vielä. Valmiiksi maustettua lihaa, kanaa tia kalaa en osta. Poikkeuksena valkosipulituoreyrttimarinoidut karitsan kyljykset.


MAKEAN SUOLAINEN KASTIKE POSSUNNISKALLE

siirappia
öljyä
chiliä
mustapippuria
soijaa
osterikastiketta
seesaminsiemeniä


Sekoita aineet keskenään ja kaada rapeaksi paistuneiden pihvien päälle ja laita vielä 5 minuutiksi uuniin.


PIKKELÖITYÄ KAALIA

Kaalia juustohöylällä raastettuna

Liemi:
öljyä
valkoviinietikkaa
sokeria
suolaa
mustapippuria

Sekoita liemen aineet ja kaada ohuiden kaalisuikaleiden päälle, anna maustua noin 1/2 tuntia.

Uuniperuna valkosipulismetanalla, ihanan etikkaisen raikas kaali ja makean suolainen possunniska olivat herkullinen lomapäivän ruoka. Ruuan valmistaminen oli hyvin yksinkertaista, mutta kypsennys vaati aikaa reilun tunnin. Ulkona oli harmaata, mutta hyvä ruoka yhdessä perheenkanssa teki tästäkin päivästä onnistuneen.

Sinappi on tärkeä osa jouluperinteitäni

Omiin jouluperinteisiini on kuulunut jo vuosia sinapinteko. Teen sinappia ison satsin viikko ennen joulua ja pari päivää ennen jouluaattoa lähden perinteiselle joulutervehdys kierrokselle. Silloin vien lähimmille ystävilleni joulusinapin, jonka teen joka vuosi tismalleen samalla reseptillä. Joulusinapin ohjeita on lukuisia, mutta tästä on reseptistä on muodostunut ehdoton kestosuosikki. Teen itseasiassa sinappia nykyään läpi vuoden, koska poikani on sitä mieltä, että äidin sinappi on "maailman parasta". Ystävänikin osaavat jo odottaa sinappiani joulupöytiinsä. Perinteisiini on kuulunut myös samalla sinapin vienti kierroksella viedä isovanhemmilleni paistamani joulukinkku, se on joululahja perheeltäni heille. On ihanaa nähdä kuinka 94 vuotias pappani ja kohta 90 täyttävä mummoni aina ilahtuvat viedessäni kinkun, se on heille ehdoton joulupöydän herkku. Sinappipurkit ostan jo yleensä kuukausia aiemmin, koska Joulun alla niitä on enää kovin vaikea löytää.



Sinappi

n.1 dl sokeria
n.1 dl sinappijauhoa (Colmans)
n.2 dl kermaa
2-3 munan keltuaista
n. 4-5 rkl siirappia
1/2 tl suolaa
tilkka etikkaa



Laita kaikki muut aineet paitsi etikka ja keltuaiset kattilaan. Kiehauta kokoajan sekoittaen vispilällä. Kun sinappijauho on kunnolla sekoittunut kermaan lisää keltuaiset. Anna sinapin kiehahtaa kokoajan vatkaten ja ota se pois levyltä. Lisää tilkkaetikkaa. Tarkista maistamalla maut. Purkita kuumana.
AINEIDEN MITAT OVAT NOIN MITTOJA.

Nyt on piparit leivottu, sinappi tehty ja kuusi kannettu sisään ja koristeltu. Kodissa alkaa selvästi tuntua joululta.
Huomenna olisi luvassa joulusilakoiden tekoa sekä Mummun ja Papan kinkun paisto.

Piparintuoksusta tulee joulu

Vaikka touhua on monenlaista näin joulun alla ja jotain tekemisiä voikin karsia ettei stressi iske. Joulupiparien teosta en voi luopua. Teen piparitaikinan aina tällä samalla reseptillä ja juuri nimenomaan sen tuoksun vuoksi. Kodin valtaa huumaava mausteiden tuoksu ja piparitaikinaahan on ihana leipoessa vähän maistella myös raakana. meinasin jo jättää tänä vuonna pipareiden teon väliin, mutta onneksi kuitenkin tein taikinan eilen ja tänä aamuna leivoin piparit. Tästä se joulu alkaa....

Edessä on kiireinen viikko ja paljon ihania jouluvalmisteluja keittiössä. Katsotaan miten ehdin tänne ensi viikolla päivitellä ohjeita, mutta toivotaan että jotain.

Ihanaa ja piparin tuoksuista viikkoa kaikille!

Herkulliset viipalepikkuleivät

Tänään on ensimmäinen adventti ja ulkona tuuli humisee ja lunta tupruttaa. Ihana päivä vaikka leipoa jotain. Tämän ihanan pikkuleipä reseptin olen saanut jo vuosia sitten rakkaalta ystävältäni Heliltä. Söin näitä teininä usein hänen vanhempieen luona ja myöhemmin myös hänen omassa kodissaan. Itse leivon harvoin, mutta tämä on ehdottomasti yksi lempi resepteistäni. Keksit on helppo tehdä ja ne ovat taivaallisen hyviä. Niitä voi vaikka tehdä joululahjaksi. Reseptissäni luki vaatimattomasti, Maailman Parhaat Viipalepikkuleivät.



Maailman Parhaat Viipalepikkuleivät

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
1 munan keltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa


Vaahdota voi ja sokeri. Lisää sekaan keltuainen ja siirappi. Sekoita kaikki kuivat aineet ja vatkaa sekaan. Muovaa taikinasta 4 kpl n. 2cm vahvuista pyöreää tankoa uunipellille. Paista 200 asteessa kauniin ruskeiksi. Anna hiukan jäähtyä ja leikkaa vinoneliöiksi.

Taikinakulho Arabia 

Jauholapio Kikoi Trading  http://www.werannas.com/en/

Astiat leena Koukia/Raaka rå   https://www.facebook.com/raakaraw/?fref=nf

Koko kodin valtasi ihana tuoksu ja tottakai valmiiden keksien kanssa täytyi keittää hyvät kahvit.

Mukavaa ensimmäisen Adventin iltaa teille kaikille! Onneksi taas sataa lunta ja maisema hiukan valkenee..

Uuniomenoita Mirantikissa...

Sain ajatuksen, että olisi ihana kuvata ruokaa jossain muualla kuin kotona. Kesällä sain tutustua ihanaa Mira Siurolaan, valloittavan Mirantikin omistajaan. Niinpä ehdotin asiaa Miralle ja hän toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi eväineni ja kameroineni Mirantikiin.

Mira perusti Mirantikin 1999 ensin Tampereelle ja sieltä 2006 Kangasalle ja vuonna 2013 nykyisiin tiloihin Kangasalan ambulanssitaloon. Mira ja hänen miehensä ovat remontoineet koko talon ja asuvat samassa talossa. Mirantik on ihana sekoitus uutta ja vanhaa. Miran entisöimät upeat vanhat senkit, Ranskalaiset viinipullokorit, työmaavalaisimet, raaka rå:n käsintehdyt keramiikka astiat, vanha torso ja kymmenet palavat tuikut, vanhat leivontalaudat ym. ovat Mirantik. Mirasta on ollut moneksi, hän on  toiminut kehitysvammaistenohjaajana, erityisammattikoulussa opettajajana, lukenut taidekasvatusta, asunut ulkomailla jne. Hän on oman tiensä kulikija, ikuinen haaveilija ja antiikkikauppiaan tytär. Mira on kasvanut vanhojen tavaroiden keskellä ja yhä edelleen hänellä on isänsä vanhoja kauppiasaikaisia kontakteja.

Eilis iltana sitten pakkasin kamerani, uuniomenat ja vanilijakastikkeen autoon ja lähdin Miran luo. Ulkona oli syksyisen viileä ilta ja Mira oli sytytellyt kymmeniä kynttilöitä palamaan. Tunnelma oli lämmin, jopa hiukan aavemainen. Illan täytti nauru, nautiskelu ja vakavatkin keskustelun aiheet. Istuimme pitkän vanhan pöydän ääressä ja jotenkin tämä rustiikkinen herkku, uuniomenat ja vanhanajan vanilijakastike sopivat loistavasti tuohon miljööseen ja herkuteltavaksi Raaka Rån ihanista keramiikka astioista. En muistanutkaan kuinka hyvältä uuniomenat itsetehdyn vanilijakastikkeen kanssa maistuvat...


UUNIOMENAT

9 kpl kotimaisia omenoita
1 dl kaurahiutaleita
80g voita
3 rkl siirappia
kanelia

Ota omenoista siemenkota pois omenaporalla ja asettele omenat voilla voideltuun vuokaan. Sulata voi kattilassa ja lisää sekaan siirappia ja kaurahiutaleet. Ripottele omenoiden päälle kanelia ja täytä omenoiden keskusta voi kaurahiutaleseuksella. Laita vielä päälle hiukan siirappia. Pista uunissa 200 asteessa 20-30min.

VANHANAJAN VANILIJAKASTIKE

1 vanilijatanko
2 dl kermaa
2 dl kevyt maitoa
1 dl sokeria 
4 munan keltuaista

Vatkaa keltuaiset ja sokeri keskenään. Kaada maito ja kerma teflon kattilaan ja halkaise vanilijatanko pituussuunnassa ja raaputa sisus kermamaidon sekaan. Lisää myös avattu tanko joukkoon ja kuumenna kiuhuvaksi. Anna kiehua hiljalleen pari minuuttia ja nosta tangon kuoret pois. Kaada munamaitoseos vatkaten kermamaidon joukkoon ja kuumenna kokoajan vatkaten. Vatkaa, kunnes seos paksunee. Varo kiehumista, jos seos kiehuu se juoksettuu.
Jäähdytä kastike ennen tarjoilua.

Raaka Rå käsintehtyä keramiikkaa

Ihanaa syysviikonloppua!

Poiketkaahan tekin Mirantikiin ostoksille. Aina sieltä lähtee mukaani vaikka mitä ja joka kerta jokin asia jää myös mieleen, että pian on palattava uudestaan. Aukioloajat löydätte Mirantikin facebooksivuilta.

Itsetehtyjen sämpylöiden tuoksussa

Vastaleivotun sämpylän tuoksu on valloittava. Se tuo kotoisan tunnelman ja herättää nälän. jos kaupoissa tuoksuisi vastapaistettu leipä olisin varma, että ihmisten tulisi ostettua enemmän. Jostain syystä ainakin minut huumaa tuoreen leivän tuoksu.

Muutama viikko sitten eräs asiakkaani kertoi menevänsä sukuloimaan Kalaniemeen keskisuomeen. Hän kertoi, että paikka on viljatila ja siellä on pieni tilapuotikin. Siitä innostuneena pyysin voisiko asiakas tuoda minulle tilakaupasta pussin jauhoja. Haluaisin kokeilla pienentilan itsejauhamia jauhoja. Niinpä viikkositten sain tuomisia keskisuomesta, pussin tämän vuoden sadosta jauhettuja vehnäjauhoja, kokonaisia ohrasuurimoita sekä täysjyvä vehnäsuurimoita. Kaivoin esiin sämpyläreseptin, josta meillä on aina pidetty. Harvoin leivon pelkistä vehnäjauhoista, mutta nyt halusin testata onko kaupanjauhoilla leivotulla ja näillä pikkutilan jauhoilla leivotulla sämpylällä mitään eroa.

Ihana oliivipuinen jauholapio  http://www.werannas.com/en/brands/kikoi

SÄMPYLÄT

5 dl lämmintä vettä
1 dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa tai 25g tuoretta hiivaa (puoli pakettia)
2 tl suolaa
1 rkl siirappia
12 1/2 dl vehnäjauhoja

Mittaa vesi ja maito kulhoon. Jos käytät tuorehiivaa neste saa olla korkeintaan kädenlämpöistä, kuivahiivaa käytettäessä neste saa olla lämpimämpää. Käytettäessä tuoretta hiivaa, murenna hiiva nesteen joukkoon ja sekoita kunnes hiiva on sulanut. Kuivahiiva sekoitetaan jauhojen sekaan. Lisää nesteeseen suola ja siirappi sekä jauhot. Sekoita puukauhalla ja käsin tai monitoimikoneella.  Vaivaa taikinaa kunnes taikina jotakuinkin irtoaa kulhasta, muttei ihan. Ripottele taikinan päälle jauhoja n. 2 rkl ja peitä taikina liinalla. Anna nousta vedottomassa paikassa 1 1/2 tuntia. Laita uuni lämpiämään hyvissä ajoin 240-250 astetta.
Ripottele leivontapöydälle runsaasti jauhoja ja kaada puolet taikinasta pöydälle. Muotoile taikina pötköksi ja leikkaa siitä metallilastalla mieleisesi kokoisia paloja ja nostele leivinpaperilla vuoratulle pellille. Älä vaivaa tässä vaiheessa enää taikinaa. Taikinaan saa jäädä ilmakuplia. Muotoile lopputaikina samallalailla ja asettele palat toiselle uunipellille. paista uunissa n. 15-20 minuuttia uunista ja sämpylöiden koosta riippuen. Anna sämpylöiden jäähtyä ilman peitettä, näin pinnasta tulee rapea.

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Näillä Tuomaanniemen tilan tuoreilla vehnäjauhoilla leivotut sämpylät olivat taivaallisia. Täytyy sanoa, että ero kaupanjauhoilla leivottuihin oli kerrassaan huima. Sämpylät olivat kuohkeita ja rapeakuorisia. Tuoreet sämpylät voilla ja lasi raikasta luomu maitoa. Mikä ihana iltapala.

Jos sämpylöitä jää, ne kannattaa säilyttää korissa leivontapyyheen alla, näin ne pysyvätt maukkaina. Muovipussiin niitä ei kannata missään nimessä laittaa. No meillä ainakaan niitä ei edes paljon jäänyt. Vastapaistettunahan ne maistuvat parhaimmalta. Jos muuten leipominen tuntuu työläältä, voi taikinan myös nostella uunipellille kahdella lusikalla samankokoisiksi kasoiksi ja jauhotetuilla käsillä vain painaa hiukan kasoja litteämmäksi.

Mummon kaalikääryleet on parhaita...

Keittiöpyyhe  http://www.lavlia.fi/

Kaalikääryleet

Käärylekaali
voita
2 dl rikottujaohrasuurimoita
700g nautasikajauhelihaa
2 kananmunaa
3 dl kermaa
1 isosipuli
mustapippuria
suolaa
siirappia

Keitä kaali kokonaisena isossa kattilassa suolalla maustetussa vedessä. Anna kiehua noin 1/2-1 tunti. Paista jauheliha ja pilkottu sipuli. Keitä ohrasuurimot. Sekoita keitetyt suurimot ja paistettu jauhelihasipuliseos ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää sekaan kaksi raakaa kananmunaa ja puolet kermasta sekä hiukan siirappia. Irrota kaalista lehdet yksitellen ja pieni kaalin ydin täytemössön sekaan, näin mitään ei mene hukkaan. Laita kaalin lehdelle täytettä kukkurainen ruokalusikallinen ja kääri kaali täytteen ympärille. Laita kääryleet voideltuun uunivuokaan, kaada päälle siirappia ja loppu kerma sekä nokareita voita. Paista uunissa  170 asteessa, kunnes kauniin ruskeita, noin 1- 1 1/2 tuntia.

Alin leikkuulauta Mirantic, Kangasala,  päälimmäinen leikkuulauta http://www.werannas.com/en/brands/kikoi

Pellavaessu https://issuu.com/kotikaupunginlaidalla/docs/linen_collection_by_frida/1

Mummo teki aikanaan maailman parhaat kaalikääryleet ja samalla mummon reseptillä minäkin teen niitä joka syksy. Mummo on yhä elossa, mutta ei jaksa enää tehdä vaativampia ruokia, ikääkin alkaa olla jo lähes 90-vuotta. Teen itse kaalikääryleitä aina syksyisin niin ison vuuallisen, että pariksi ruokailukerraksi niitä saa myös pakastimeen. Tässä mummon ohjeessa ei tietenkään, voita, kermaa ja siirappia säästellä. Ne maistuvat aina yhtä herkulta ja muistot mummon tekemistä kaalikääryleistä palaa mieleen joka kerta. Mummo on loistava ruuanlaittaja ja olen ruuanlaitosta oppinut häneltä ylivoimaisesti eniten. Mummon keittiössä sai aina lapsena kokata ja mummo jaksoi opettaa, miten mitäkin tehdään. Tänäpäivänä ne taidot ovat kultaakin kalliimpia ja saan jakaa ne reseptit nyt oman lapseni kanssa.