perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pita pulled pork

pitaleipää ja revittyä possunlihaa



Itsetehtyä pitaleipää, ylikypsäksi paistettua possunniskaa barbequekastikkeella, punasipuli renkaita, raikasta salaattia, tomaatin siivuja ja itsetehtyä aiolia. Mikä ihana hiukopala tai viikonloppuruoka. Pitaleipien ohjeeseen törmäsin Peggyn pieni punainen keittiö- blogissa. Itsetehdyt pitaleivät olivat aivan täydellisiä ja niiden väliin olisi voinut laittaa kebabbia, kanaa, jauhelihaa, savulohta, pelkkää salaattia tai pulled porkia, johon itse päädyin tälläkertaa.




PITALEIVÄT

3 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
7 dl vehnäjauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja öljy sekä lopuksi vehnäjauhot. Vaivaa taikinaa yleiskoneella noin 10 min. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi. Jaa taikina 6-8 kahdeksaa osaan, riippuen siitä minkä kokoisia haluat. Muotoile jauhotetulla alustalla taikinasta ensin palloja ja kauli ne sen jälkee litteiksi ja nosta uunipellille.  Anna taikinan vielä nousta n. tunti. Paista 255 asteessa n. 5 minuuttia. Peittele paistetut pitaleivät liinalla, jottei pinta kovetu.









Ihan mielettömän hyvää...
Aiemmin olen aina ostanut pitaleivät kaupasta valmiina, mutta tämän jälkeen teen ne aina itse! Niin hyvältä ne maistuivat täytteineen. Ja kehuja tuli kyllä muiltakin...





Pääsiäinenkin alkaa lähestyä ja kotia voi jo hiukan alkaa somistaa kivimunilla ja sympaattisilla pikkupupuilla.

Ja huomennahan onkin jo perjantai :)

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kaikkien rakastamat kauralastut

Sopivan suolaista-blogin kauralastut



Kauralastut onnistuu vaikkei jauhopeukalo olisikaan. Ne maistuvat aina yhtä ihanilta ja tykkään tehdä niitä synttäreiden ja muiden juhlien kahvipöytään. Tai ihan muuten vaan, kun iskee makean himo. Aineet löytyvät aina kaapista ja valmista syntyy 15 minuutissa.


KAURALASTUT

4 dl kaurahiutaleita esim. Elovena
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g sulatettua voita
2 kananmunaa



Sekoita kuiva-aineet keskenään ja sekoita ne voisulan joukkoon. Sekoita sekaan vielä 2 kananmunaa.
Laita noin 2 tl suuruisia nokareita uunipellille, jätä nokareiden välille riittävästi tilaa. paista uunisaa 200 asteessa n. 7min. Anna jäähtyä, niin lastut rapeutuvat.








Lastut ovat ihanan rapeita ja kinuskimaisia, kun voi ja sokeri ovat paahtuneet kaurahiutaleiden kanssa. Ohje on niin helppo, että lastenkin on kiva tehdä näitä vaikka ilman aikuisten apua. Valmiit kauralastut jemmaan purkkiin etteivät ne hupene heti ensimmäisenä iltana.

Onpa ihanaa, kun päivät ovat jo niin pitkiä että työpäivän jälkeenkin ehtii nauttia ikkunasta sisään tulvivista auringon säteistä. vielä kun ilat hiukan lämpenisivät...













tiistai 28. maaliskuuta 2017

Igorinkana todellinen "blogiklassikko"




Blogista löytämistäni resepteistä ehdoton suosikki, jota teen säännöllisesti on Peggyn pienen punaisen keittiön Igorinkana. http://www.pienipunainenkeittio.com/2014/01/kanaa-igorin-tapaa.html
Kokeilen monesti blogien reseptejä, mutta harvoin resepteistä tulee kuitenkaan niin suosittuja kuin tästä reseptistä on tullut. Meillä tykätään syödä sitä erityisesti näiden keitettyjen ohrahelmien kanssa, mutta kaveriksi sopii hyvin myös keitetty riisi tai perunamuusi. Tässä hiukan alkuperäisestä reseptistä mukailtu ohje.


IGORINKANAA

400-500g broilerin filepihvejä tai suikaleita
1 iso suippopaprika paloina
1 iso sipuli kuutioituna
2-3 valkosipulin kynttä
50g Mutti tomaattipyrettä 
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
200g smetanaa
11/2 dl kanalientä
2 venäläistä suolakurkkua kuutioituna



Paista broilerit pannulla ja lisää sekaan paprika ja sipuli kuutiot. Lisää sekaan tomaattipyre, suola, sokeri ja kanaliemi sekä smetana. Lisää juuri ennen uuniin menoa vuuan päälle vielä kuutioidut suolakurkut. paista uunissa 175 asteessa 30 minuuttia. Keitä sillä välin  lisäke ohra.













Jälkiruuaksi teki mieli jotain makeaa... kaakao kermavaahdolla maistuisi hyvältä, kun ulkona tuntuu kylmältä.






perjantai 24. maaliskuuta 2017

Paahdettua punajuurta, lohta, muusia ja hollandaisekastiketta

Lohta, punajuuria ja hollandaisekastiketta



Lohi oli tänään toivelistalla muusin kera. Pinnalta rapeaksi paistettu sisältä pehmeän mehukas merilohi on herkullista paahdettujen punajuurien ja hollandaise kastikkeen kanssa. Meillä poika on kova liikkumaan ja nälkä sen mukainen, joten hänelle tein vielä lisäksi perunamuusia. Punajuuret kuorin ja viipaloin noin 1 cm paksuiksi viipaleiksi ja paahdoin ne pikkuhiljaa kypsiksi pannulla. Pinnalle vain ripaus merisuolaa. Lohenpalan fileroin tälläkertaa nahattomaksi ja paistoin kuumassa pannussa pinnasta rapeaksi, sen jälkeen muutama minuutti uunissa ja ruoka oli valmis. Tällä kertaa tein kastikkeen ihan Knorrinpussista, ei voita itsetehtyä mutta menettelee. Helppoa ja nopeaa ruokaa ilman sen kummempia kikkailuja. Rakastan maustettua ruokaa, mutta toisinaan on ihana syödä hyvin simppelisti maustettua ruokaa, jossa raaka-aineiden maut pääsevät esiin. Tässä ruuassa ei maustamasiin käutetty muuta kuin suolaa ja tilliä. Punajuuren pehmeä maku ja lohen raikasmaku sointuivat ihanasti yhteen.

Ruuan jälkeen pieni vapaapäivän lepohetki uusimman Makulehden parissa. Mitähän sitä kokkailisi seuraavaksi???? sain tuttavaltani Marokkolaisen appelsiinikakun ohjeen, kakku on täysin gluteeniton. Sen taidankin leipoa vielä tänään tai viimeistään huomenna.


Punajuuria









Kuvissa näkyvät astiat ovat kotimaista keramiikkaa by Raakarå. Todellisia hyvänmielen astioita. Kaikki astiat omanlaisiaan muotoineen ja kuvioineen. Itse en kaivannut lainkaan perunaa. Punajuuret, hollandaisekastike ja rapeaksi paistettu lohi oli herkullinen ja ihanan kevyt ruoka. Nam!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Perinteiset kahvikehrät




Perinteiset kahvikehrät leivotaan kuten korvapuustit, mutta laitetaan paperivuokaan. Kahvikehrät ovat suussasulavia ja maistuvat ihanasti paahtuneelle voille.

Tässä yhden illan hetkellisen leivontainnostuksen tulos. Nämä ovat helppoja tehdä ja ovat ihana pullan korvike kahvipöydässä.


KAHVIKEHRÄT

250g voita
1 litra vehnäjauhoja
1 dl sokeria
75g tuoretta hiivaa
11/4 dl maitoa
3 munaa

Täyte:
150 g pehmeää voita
2 1/2 dl tomusokeria
1,5 rkl vaniljasokeria

Voiteluun:
munaa sekä päälle raesokeria

Nypi jauhot, voi ja sokeri. Liota kylmään maitoon hiiva ja kevyesti vatkatut munat. Lisää muna/maitoseos muruseokseen. Kauli ruorakaiteen muotoinen levy. Sekoita täytteen aineet ja levitä kaulitu taikinan päälle ja kääri rullalle. pätki noin 3 cm aloiksi ja nostele paperivuokiin. Anna kohota huoneen lämmössä 1 1/2 tuntia. Voitele pinta munalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 200 asteessa kauniin ruskeaksi.












maanantai 20. maaliskuuta 2017

Täydellinen pastakastike ja itsetehty pasta



Tästä oli pakko tehdä postaus. Tämä pasta todella pelasti ankean maanantain.

Eikun pastataikinan tekoon ja Marcato Atlas käyttöön. Tämä ohje pastakastikkeelle löytyi Soppa 365 sivuilta ja muuntelin sitä hiukan. Tästä tuli kertaheitolla koko perheen lempi pasta. Sopivasti potkua, tomaatin ja sitruunan tuomaa raikkautta sekä smetanan ja kerman pehmeyttä. TÄYDELLISTÄ! Hitain vaihe oli pastanteko, eikä sekään kauan kestänyt.



KATKARAPU-TOMAATTIPASTA

400g Itsetehtyä pastaa/tuorepastaa
200g katkarapuja
250g kirsikkatomaatteja
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
1 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
2 dl kermaa
1 purkki Valio smetanaa
1/2 dl tuoretta tilliä
suolaa
mustapippuria
parmesan juustoa

Sulata ja valuta katkaravut. Halkaise tomaatit. Kuori ja leikkaa sipulin sopivan kokoisiksi paloiksi ja pienennä valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja pieni pieniksi paloiksi. Kuullota sipuleita ja chiliä oliiviöljyssä pannulla. Lisää tomaatit ja kuullota vielä hetki. Lisää smetana ja kerma. Anna kastikkeen kiehua miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää ravut kastikkeeseen. Hienonna tilli sekaan ja purista purista mukaan sitruunan mehu. Mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Valuta keitetty pasta ja lisää kastikkeen sekaan. Lisää päälle parmesaani suikaleita.










Jos haluat hurmata jonkun pastalla, tällä se onnistuu varmasti. Mielettömän hyvää ja nopea tehdä!
Todellinen hyvänmielen hemmottelu ruoka.




sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ravintola Tampella



Viime syksynä avattu Ravintola Tampella sijaitsee Tammerkosken rannalla. Ravintola on tehty vanhan pellavakutomon tiloihin ihanaan tehdas mijööseen. Paikka on yksi upeimmista ravintoloiden paikoista Tampereella. Odotukset ovat siis erittäin korkealla...




Varasin pöydän erääksi maaliskuun sunnuntaiksi viidelle hengelle. Kerroin varauksessa, että seurueeseemme kuuluu synttärisankari. Päivä oli keväisen aurinkoinen ja sisääntuloa myöten ravintola oli houkutteleva. Sisustus loi kansainvälisen tunnelman ja vaikka tila olikin suuri tunnelma ravintolassa oli lämmin. Erittäin onnistunut sisustus ja hetkellisesti tuli tunne kuin olisi ollut ulkomailla.






Saadessani ruokalistan eteeni, olisin voinut valita listalta mitä vaan.  Kaikki vaikuttivat herkullisilta ja oli suorastaan vaikea päättää mitä ottaisi. Seurueessamme päädyttiin alkuun kanttarellikeittoon, poroon sekä etanaleipään. Itse valitsin etanaleivän, idea oli kivan erilainen vaihtelu perinteiselle etanapannulle. Leipä oli imaissut sisäänsä valkosipulipersiljavoin ja jäi varsin kuivakkaaksi ja leipä oli liian hallitsevassa osassa. 2H+K:n etanapannu siis ei löytänyt vottajaa!






Pääruuaksi valitsin itse possua, mutta siikaa, pippuripihviä ja härkää tilattiin myös.  Valitsemani ylikypsä possunkylki oli rapea kuorista ja mehevää. Possun makua ei ollut liikaa peitetty ja kermamuhennettu kaali sopi possun kaveriksi loistavasti. Seurueessa muutkin pitivät kovasti pääruuistaan. Annokset olivat kauniita, maukkaita ja sopivan kokoisia.







Seurueen pienin oli ainoa, joka jaksoi ottaa myös jälkiruuan. Valinta osui köyhiin ritareihin. Sopivan kokoinen ja maukas oli jälkiruokakin. ja kuulemma herkullinen päätös aterialle.







Tampella oli oikein tervetullut täydentämään Tampereen ravintola tarjontaa. Miljöö on mitä upein ja ruoka hyvä, ehkä hiukan yllätyksetön, mutta se ei välttämättä ole miinus. Ainoan pettymyksen tuotti palvelu, odotinko ehkä siltä liikaa? Palvelu oli täysin personatonta ja tasapaksua. Jos tarjoilija ottaa vastaan tilaukset ja toivottaa hyvää ruokahalua, ei se mielestäni nykypäivänä riitä. Kyllä palveluammatissa olevan pitää pystyä hurmaamaan asiakkaat ja laittaa persoonansa peliin. Itsekin kovana ruuanlaittajana pidän loistavaa palvelua ravintolan tärkeimpänä valttina, tottakai miljööllä ja ruualla on myös suuri merkitys. Mutta jos ravintolalla on hyvä ruoka, upea miljöö ja mitäänsanomaton palvelu, jää se ikävä kyllä muiden ravintoloiden varjoon.

Varatessani pöytää, annoin mielestäni henkilökunnalle kaikki avaimet hyvään palveluun. Olisin odottanut, että tarjoilija olisi avannut käyntimme esimerkiksi onnittelemalla synttärisankaria ja ehdottanut esim alkumaljoja sankarin kunniaksi. Tästä olisi siis myös tullut lisämyyntiä ravintolalle, mutta tuota pelisilmää ei ikävä kyllä löynyt.

Koska Tampella oli ympristötään ja ruualtaan kiinnostava haluan antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden. Ja toivon saavani seuraavalla kerralla palvelua joka jää mieleen ja houkuttelee ravintolaan yhä uudelleen ja uudelleen.