Sain yhtenä syksyisenä lauantai aamuna puhelun. Hei, onko teillä sunnuntaina ohjelmaa? Tulisitteko syömään iltapäivällä?
Ihanaa!!!!
Tulemme mielellämme, huudahdin!
Perheemme pääasiallisena ruuanlaittajana kutsu valmiiseen pöytään on aina yhtä houkutteleva ja sydäntä lämmittävä. Arvostan kovasti kutsua ja toisen tekemä ruoka maistuu aina todella hyvältä.
Tuona sunnuntaisena päivänä meillä oli alkukeittona samettisen pehmeää kurpitsakeittoa, joka oli hennon tulista. Täydellinen aloitus aterialle. Pääruokana oli hirvenpaistia ja tämän syksyn sienistä tehtyä sienisalaattia ja puolukkasurvosta. Sienisalaatti ja hirvenliha ovat molemmat suosikkejani ja sopivat makumaailmaltaan ihanasti yhteen. Ripasso ruokajuomana täydensi makunautinnon. Koko porukka nautti mukavasta yhdessä olosta ja hyvästä kotona tehdystä ruuasta. Jäkiruuaksi vielä hyvä kahvi ja omenapaistosta vanilijakastikkeella.
Kyynel vieri silmäkulmaani, kun ruokapöydässä nostin maljan emännällä ja kerroin kuinka sydäntälämmittävää on saada kutsu valmiiseen pöytään. Yhdessä syöminen on tärkeä sosiaalinen hetki, jossa yhteisöllisyys on parhaimmillaan. Kiireisessä elämässä sitä ehtii syödä yhdessä ihan liian harvoin. Vastavuoroisuus on aina tärkeää varsinkin meistä pääasiallisista ruuanlaittajista.
Ruokakokonaisuus on niin syksyyn sopiva alkuruuasta jälkiruokaan. Kokonaisuudesta ja ruuan- ja kattauksen toteutuksesta ei voi olla huomaamatta munnin pitkää kokemusta ravintola-alalta. Kaikki oli viimeisen päälle mietitty.
Olipa ihanaa nauttia toisen tekemästä ruuasta. Seuraavalla kerralla onkin sitten minun vuoroni tehdä ruokaa kiitokseksi tästä ihanasta sunnuntai yllätyksestä.
Syöminen on ennenkaikkea sosiaalinen tapahtuma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti