Viime viikolla sain kokea itseni etuoikeutetuksi, kun pääsin työnantajani järjestämälle ruokamatkalle Lontooseen. Edessä oli tarkkaan suunniteltu ja tiivistahtinen kolmenpäivän reissu. Halusin ahmia matkalta mahdollisimman paljon ruokaan liittyviä elämyksiä, ideoita ja ajatuksia. Vapaata aikaakin oli ohjelmaan merkitty, mutta laukku, kenkä ja vaatehulluna ihmisenä yllätin itseni ja päätin keskittyä vain ruokaan ja Lontoon tunnelmaan. Hotellimme Melia White House Hotel hurmasi buffetlounaallaan ja antoi odottaa Lontoon ruokapaikoilta paljon. Muut ruoka kokemukseni illallisista ja ravintoloiden ruokatarjonnasta jäi kuitenkin pienoiseksi pettymykseksi. Me suomalaiset saamme kyllä olla ylpeitä hyvistä ravintoloistamme ja kulttuuristamme tehdä ruokaa kotona.
Hotellimme sijaitsi aivan Great portlands streetin tubeaseman vieressä, niinpä seikkailimme ympäri Lontoota suurimmaksi osaksi metroilla. Saimme kokea sen minkälaista on siirtyä 8 miljoonan asukkaan metropolissa paikasta toiseen. Kaikkiin siirtymiin kului lähes tunti, lyhyemmät siirtymät kannatti ehdottomasti tehdä jalan. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme pienempään myymälään Coop:iin ja aivan huikeaan Whole foods markettiin. Coop oli freesi ja tarjonta keskittyi suurelta osin takeaway ruokaan ja puolivalmiisiin tuotteisiin, henkilökuntaa oli vähän ja asiakkaat käyttivät tottuneesti pikakassoja. Myymälästä huokui tuoreus ja raikkaus ja ostamisen helppous. Selkeä kulttuuri ero meidän ja Lontoolaisten välillä näkyi myymälässä. Koska työmatkoihin ja muihin siirtymisiin menee paljon aikaa on takeaway tuotteiden tarjonta todella huikea. Terveellisyyteen ja tuoreuteen selkeästi panostetaan Lontoossa. Puolivalmiiden tuotteiden ja ns. tapaksien valikoima pienessä myymälässä oli huikea. Jauhoja, ryynejä, säilykkeitä ym. ei myymälässä juuri ollut.
Whole foods market oli mieleenpainuva, huikea ruokakauppa, jossa oli kaikki mahdolliset raaka-aineet, valmisruoka buffeet, leipomopisteet, juustotiskit, kokkit valmistamassa ruokia, joita pystyi nauttimaan kaupan edustalla olevalla terassilla ym. Todellinen "ruokakauppa taivas". Whole foodsin esillepanot olivat houkuttelivia, palvelu oli ammattitaitoista ja ystävällistä. Keittokirjoja ja muita oheistuotteita oli paljon myynnissä. Olisin voinut pyöriä myymälässä useita tunteja hypistellen erilaisia mausteita ja katsellen toinen toistaan upeampia tiskejä. Yritin kokoajan selitellä itselleni, että Lontoossa on hiukan erilainen markkina kuin meillä. Mutta silti meillä olisi paljon opittavaa ja voisimme tehdä samoja asioita vain hieman pienemmäsä mittakaavassa..
Toinen päivä aloitettiin aamiaiskävelyllä ja tutustuttiin kävellen uskomattamon laajaan takeaway ravintola ja kahvila tarjontaan. Mukaan sai ihania raikkaita pirtelöitä, mieleisiään täytettyjä leipiä, wrappeja, puuroja, myslejä, pilkottuja hedelmiä, marjoja, kaikenlaisia salaatteja, leivonnaisia, detox-juomia ja detox-ruokia ym. Erittäin monessa kahvilassa myytiin oheistuotteita, keittokirjoja, hilloja, mausteita, juustoja ym. Mielestäni juuri näiden oheistuotteiden myynti olisi loistava idea meillekin.
Aamiaskävelyn jälkeen suuntasimme Oxfordstreetille tutusttumaan Mark&Spencerin suureen ruokaosastoon ja kauppahalli/tori tyyppiseen Borough markettiin. Marc&Spencerillä oli laaja valikoima ja siisti myymälä, mutta mitään suurta vaikutusta se ei minuun tehnyt. Sen sijaan Borough Market jäi sydämeeni ihanilla pikkukojuillaan, tunnelmallaan ja valikoimillaan. Tiskit pursusivat ihania juustoja, makkaroita, äyriäisiä, hilloja, viinejä, leipiä ja alueella oli paljon kahvioita, ravintoloita, katukeittiöitä ja tietysti myös pubeja. Borough marketissa oli helppo nauttia vaikka muutama osteri ostosten lomassa tai pistäytyä ihanaan kahvioon nauttimaan kahvista ja arabialaistyyppisestä pizzasta.
Reissumme viimeinen ilta päättyi Thamesin risteilyyn. Tummuvassa illassa näimme London bridgen, Bigben, parlamenttitalon ym. ja nautimme illallista. Mitä kaikkea olinkaan saanut ammennettua näinä päivinä!
Lontooseen täytyy päästä uudelleen!!! Ihanat kahvilat, Whole foods, Borough Market, Oxfordstreet ja Thames jäivät pysyvästi sydämeeni. Mukanani toin ison kasan ruokalehtiä, pari keittokirjaa, mausteita, juustoa ja hilloja. Ja tietysti ainokaiselle pojalleni hartaasti toivotun Ibrahovicin pelipaidan. Lukiessani tuliaiskirjoja ja lehtiä voin vielä lukuisia kertoja palata ajatuksissani takaisin ihaniin Lontoon kahviloihin ja ihmisiä viliseviin katuihin...
