Lapseni "Kesäleipä"

Poikani on kovin kiinnostunut bloggaamisestani ja kyselee usein kuinka paljon ihmisiä käy sun blogissa :)  Nykypäivän lapsille tubettaminen, bloggaaminen, snapshotit ym. ovat arkipäivää. Yhtenä iltana hän huusi keittiöstä, "Äiti, jos haluaisit, nyt ois hyvä blogin aihe. Tuu ottaan kuvia!" Minäpä sitten menin keittiöön kameran kanssa. Poikani halusi ehdottomasti, että teen jutun hänen "Kesäleivästään". Nyt heti täytyy kuulemma kertoa, että tämä on siis muunnelma oikeasta kesäleivästä. Kaapista kun ei löytynyt kaikkia aineita (Tilli ja kotimainen kesäsipuli puuttui), joita oikeaan kesäleipään tulee. Wigrenin kotimainen metwursti on parasta samoin Valio Oltermanni, mutta ne eivät kuulu oikeaan kesäleipään! Mutta ovat siis nyt näissä kuvissa olevissa leivissä :) Oikean leivän raaka-aineissa on kuulemma erittäin tärkeää, että ne on kaikki suomalaisia kesän aineita. Tuo kommentti lämmitti kovasti äidinkin mieltä. Käytännön syykin tuohon on, talvella raakasipuli on liian tujua, mutta uudet kesän sipulit ovat pehmeämmän makuisia. niin ja kesäleipää ei voi tehdä muuta kuin ruisleivästä, oli tekijän ehdoton mielipide.



LEON KESÄLEIPÄ

2 siivua ruisleipää (Vaasan ruispalat tai Fazer puikula)
2 jääsalaatin lehteä
6 kurkun siivua
Kesäsipulia
Tilliä
Oivariinia ( Becel olisi kuulemma parempaa, koska se ei tuki suonia :) )


Ruisleivät voidellaan. Kaikki aineet laitetaan väliin. PARASTA!!!!!

Kuvaamisessa oli tärkeää, ottaa kuvia leivästä ja koristeluvaiheesta. Sipulin paloilla suoritettiin koristelu. Lautasta ei kuulemma tarvittu, koska leipä näyttää paremmalta pöydällä.

Täytyy sanoa, että olen monia kertoja saanut iltapalaksi tuota Leon kesäleipää ja se todella maistuu kesältä!!! Ihanan raikas yhdistelmä kurkkua, sipulia, tilliä ja salaattia, terveellisesti ruisleivän välissä. Aikas terveellinen iltapala urheilevalle "pikkumiehelle".

Herkullisia hetkiä kesäleivän parissa!

Vege lounas, punajuurikeittoa ja avocadolevitettä

Saimme tänään yllätysvieraan lounaalle. Poikani kummitäti oli äitiään tapaamassa Pirkkalassa ja poikkesi meille lounaalle. Hän pitää aina keväällä 5 viikon paaston, joka päättyy pääsiäisenä. Paaston aikana ei syödä eläinkunnan tuotteita. Siis ruuassa ei saa olla juustoa, kermaa, voita, lihaa jne. Ei ole ihan vahvin laji minulle. Teen kyllä mielelläni kasvisruokaa, mutta vege ruoka onkin sitten jo astetta haastavampi juttu. Halusin kuitenkin haastaa itseni ja kunnioittaa rakkaan ystävän paastoa. Koska jääkaapista löytyi tuoreita punajuuria, päätin tehdä niistä sosekeiton. Lisäksi ruisleipää ja sen päälle avocadosta, limenmehusta ja sormisuolasta tehty levite.


VEGE PUNAJUURIKEITTO

1 l vettä
1 sipuli
4 punajuurta
suolaa 
ripaus sokeria
mustapippuria
Herbamare yrttisuolaa
venäläistä suolakurkkua


Kuori ja lohko punajuuret ja sipuli. Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 40 minuuttia tai kunnes punajuuret ovat kypsiä. Soseuta punajuuret ja sipuli ja mausta keitto. Lisää kuutioidut suolakurkut ja tarjoa.

Punajuuri on kyllä huikea raaka-aine, sen maku on niin samettisen pehmeä ja maukas, että se ei juuri mausteita edes kaivannut. Keitto ilman kermaa, tuorevuohenjuustoa tai smetanalusikallista oli varsin maukasta. Koko perhe söi kevyen lounaan hyvällä ruokahalulla ja ihan rehellisesti keitto ei edes kaivannut sitä kermaa tai juustoa. Olo oli ruuan jälkeen ravittu, mutta kevyt. Nyt kun olen suunnitellut pitäväni lähiaikoina 9 päivän puhdistuskuurin, voisin sen jälkeen jatkaa tällaisella vähän kevyemmällä ruualla ainakin arkisin :)

Ihanaa Kati, että tulit käymään. Oli mukavaa syödä yhdessä lounas!

Terveellinen aamupala

Päätin alkuvuodesta, että kiinnitän huomiota erityisesti ruokarytmiin. Lähden aamuisin helposti töihin pelkän kahvin voimalla ja syön vasta ensimmäisen kerran lounasaikaan. Aamupala ei minulle oikein maistu, paitsi silloin kun saan rauhassa heräillä ja syödä sen rauhallisessa tahdissa. Olen nyt kuitenkin opetellut siihen, että ainakin puuro tulee kahvin lisäksi syötyä aamulla. Suosikikseni on noussut fazerin sadonkorjuu puuro. Siinä on hiutaleiden seassa mukavasti rouskuvia siemeniä ja rakenne on vähän rouheisempi. Tänä aamuna päätin puristaa myös appelsiineista mehun ja syödä vielä ruisleivän kanamunalla ja tomaatilla. Tällä aamupalalla jaksoi hyvin lounaaseen asti. Nyt kun aamupuuro on jo tullut syötyä kuukauden ajan joka aamu, on siitä tullut tapa josta en aio enää tinkiä.

Ehkä olen ottanut askeleen kohti parempaa oloa ja terveelisempää ruokavaliota!